DOP 2: Delete One Part

Analysoinut Appwesome

Kun avaan DOP 2: Delete One Part -pelin, tiedän nopeasti, millaista tekemistä on luvassa: katson kuvaa, mietin mitä siinä tapahtuu ja pyyhin pois osan, joka muuttaa tilanteen tai paljastaa ratkaisun. Minulle tämä toimii parhaiten lyhyinä pelikertoina, kun kaipaan pientä aivojumppaa ilman pitkää opettelua. Se on pulmapeli, jossa tärkeintä ei ole nopeus vaan kuvan lukeminen eri tavalla kuin ensisilmäyksellä.

Ensimmäisten tasojen helppous on osa pelin houkutusta. Säännön oppii kokeilemalla, eikä pelaamiseen tarvitse valmistautua tai muistaa monimutkaisia ohjeita. Samalla tuttu pyyhkäisyidea voi johtaa harhaan: ratkaisu ei aina ole kuvan ilmeisin yksityiskohta, vaan joskus pitää ensin päätellä, mitä kuvassa yritetään kertoa. Kun ratkaisu osuu kohdalleen, pieni yllätys tekee onnistumisesta palkitsevan.

Alun tavoitteet löytyvät yhdestä kuvasta

Jokainen pulma asettaa minulle saman kiinnostavan kysymyksen: mitä tässä kuvassa on tarkoitus huomata? En lähesty tasoa piirtämällä sattumanvaraisia pyyhkäisyjä, vaan etsin ensin katseella tilanteen ristiriitaa, puuttuvaa asiaa tai yksityiskohtaa, joka näyttää olevan väärässä paikassa. Kun ajatustapa toimii, tehtävät tuntuvat enemmän päättelyltä kuin arvailulta.

Tämä tekee pelistä helpon ottaa esiin bussissa, odotushuoneessa tai lyhyellä tauolla. Yhden kuvan ympärille rajattu tehtävä ei vaadi pitkää keskittymistä, ja voin lopettaa pelaamisen luontevasti tason jälkeen. Jos taas etsin tarinavetoista peliä, laajaa maailmaa tai tuntikausiksi jatkuvaa haastetta, tämä ei ole samaa lajia: sen vahvuus on yksittäisten pulmien napakkuudessa.

Arjessa käytän tällaista peliä mieluummin pienenä välipalana kuin suunniteltuna pitkänä pelisessiona. Esimerkiksi kahvin valmistumista odottaessa voin ratkaista muutaman kuvan ja sulkea pelin, kun oma tauko on ohi. Tällöin yksinkertainen aloitus auttaa, mutta myös pelin rytmi asettaa rajan: jos kaipaan tekemistä koko illaksi, tarvitsen toisenlaisen pulmapelin.

Miten pulmien eteneminen pitää otteessaan?

Kuvittele itsesi tilanteessa, jossa sinun pitää poistaa yksi osa kuvasta selvittääksesi, mitä oikeasti tapahtuu. Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö? Väärin! DOP 2: Delete One Part saa aivosi työskentelemään ylitöitä. Peli on täynnä mielikuvituksellisia ja hauskoja pulmia, jotka haastavat loogisen ajattelusi.

Alussa kaikki tuntui helpolta, mutta pian tajusin, että peli oli paljon enemmän kuin vain osan pyyhkimistä kuvasta. Jokainen taso on kuin pieni mysteeri, joka odottaa ratkaisua. Kysymys kuuluu: oletko valmis ottamaan haasteen vastaan?

Pelattavuus ja mekaniikat

Pelimekaniikka on suoraviivaista ja intuitiivista. Sinun tehtäväsi on yksinkertaisesti pyyhkiä yksi osa kuvasta, mutta se ei olekaan niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Jokainen taso tuo mukanaan uudenlaisen haasteen, ja joskus voi käydä niin, että huomaat miettiväsi aivan liian pitkään, mikä osa pitää poistaa.

Kun jumitun, yritän nimetä kuvassa näkyvän tilanteen omin sanoin ennen pyyhkäisyä. Onko kyse siitä, mitä henkilö tekee, mitä häneltä puuttuu vai siitä, mikä aiheuttaa ongelman? Tämä pieni tapa auttaa erottamaan olennaisen koristeellisista yksityiskohdista ja vähentää sokkona kokeilemista. Jos ensimmäinen idea ei toimi, vaihdan tulkintaa sen sijaan, että toistaisin saman liikkeen eri kohdissa.

Ratkaisun etsiminen ei kuitenkaan ole kaikille yhtä tyydyttävää. Jos nautit tarkasta logiikasta, jossa jokainen vihje johtaa yksiselitteiseen päätelmään, kuvitukseen perustuva arvoitus voi tuntua ajoittain tulkinnanvaraiselta. Myös se, että tehtävä näyttää yksinkertaiselta, voi houkutella hosumaan. Minusta peli toimii parhaiten silloin, kun annan itselleni hetken katsella kuvaa ja hyväksyn, että hauska oivallus on tärkeämpi kuin muodollinen päättelyketju.

Vitsit, kuvitus ja keskittyminen

Yksi asia, joka tekee DOP 2:sta erityisen, on sen humoristinen ote. Pulmat ovat usein hauskoja ja yllättäviä, mikä tekee pelaamisesta todella viihdyttävää. Peli ei ota itseään liian vakavasti, ja se on juuri se, mitä kaipaan välillä mobiilipeleissä.

Visuaalisesti peli on värikäs ja yksityiskohtainen. Grafiikat ovat selkeitä, mikä tekee pelistä miellyttävän katsella. Pidän erityisesti siitä, miten jokainen taso on suunniteltu; se on kuin pieni taideteos itsessään.

Äänimaailma tukee peliä hyvin, mutta ei vie liikaa huomiota. Taustamusiikki on rentouttavaa, ja efektit ovat sopivan yksinkertaisia. Se on juuri sopiva yhdistelmä, joka pitää sinut keskittyneenä tehtävään.

Selkeä piirrostyyli auttaa huomaamaan, mitä kuvassa tapahtuu, mutta pulman ratkaiseminen riippuu silti siitä, miten tulkitsen tilanteen. Siksi peli sopii myös hetkiin, jolloin en halua lukea pitkiä ohjeita tai seurata monimutkaista käyttöliittymää. Toisaalta kuvitukseen nojaava ratkaisu ei tarjoa samanlaista syvyyttä kuin esimerkiksi numeropulma tai ruudukkoon rakentuva logiikkapeli. Näissä vaihtoehdoissa pelaaja voi usein jäljittää ratkaisun vaihe vaiheelta; tässä taas keskeinen ilo on visuaalisessa oivalluksessa ja yllätyksessä.

Vaikeuden nousu ja sopiva pelitahti

Kun alun toimintatapa on tuttu, haaste syntyy siitä, ettei sama ajatusmalli ratkaise jokaista kuvaa. Minulle eteneminen tuntuu mielekkäältä, kun pysähdyn huomaamaan, milloin tehtävä pyytää katsomaan tilannetta uudesta kulmasta. Jos alan vain pyyhkiä kaikkea mahdollista, peli muuttuu helposti kokeiluksi eikä pulman ratkaisemiseksi.

Hyvä käytännön niksi on tarkastella ensin koko kuvaa ja sitten rajata huomio yhteen olennaiseen suhteeseen: mitä henkilö tekee, mitä esine mahdollistaa tai mikä tilanteessa näyttää epätavalliselta. Tämä ei takaa ratkaisua, mutta tekee yrityksistä harkitumpia. Samalla kannattaa pitää tauko, jos sama kuva alkaa ärsyttää. Hetken päästä yksityiskohta voi erottua paremmin, eikä lyhyt pelihetki tunnu velvollisuudelta.

Jos taas odotan tasaisesti kiristyvää, kilpailullista vaikeuskäyrää tai suurta tavoitekokonaisuutta, pelin kevyt rakenne ei välttämättä riitä. Sen palkitsevuus syntyy pikemminkin monista pienistä ratkaisuista kuin yhdestä pitkästä matkasta. En pitäisi tätä korvikkeena strategiapelille tai laajalle seikkailulle, vaan eri tarpeeseen sopivana vaihtoehtona: se tarjoaa helposti lähestyttävää kuvallista päättelyä silloin, kun aikaa tai keskittymistä on vähän.

Kenelle peli sopii ja milloin valitsisin muuta

Pelistä voi nauttia erityisesti pelaaja, joka pitää visuaalisista arvoituksista, kevyestä huumorista ja nopeasti ymmärrettävästä tekemisestä. Se sopii myös yhteiseen hetkeen: voin näyttää kuvan toiselle ja kysyä, mitä hän pyyhkisi pois. Silloin ratkaisemisesta tulee luontevaa keskustelua, eikä pelaaminen vaadi sitä, että molemmat osaavat ennestään samanlaisia pelejä.

PEGI 12 -ikäluokitus on hyvä tarkistaa ennen kuin valitsen pelin nuoremmalle pelaajalle. Pulmien sävy on leikkisä, mutta ikäraja kannattaa ottaa huomioon eikä olettaa, että yksinkertainen piirretty ulkoasu kertoo kaiken sopivuudesta. Myös se, että peli on ilmainen, ei yksin kerro koko käyttökokemuksesta: tarjolla on sovelluksen sisäisiä ostoksia, joten maksullisuuteen kannattaa suhtautua tietoisesti eikä olettaa, ettei pelissä voi tulla vastaan ostokehotuksia.

SayGames Ltd:n tekemä peli on saatavilla maksutta, ja Android-laitteella se edellyttää vähintään versiota 8.0. Sen ikäluokitus on PEGI 12. Peli on saanut keskimäärin 4,5 tähteä noin 756 000 arviosta, ja latauksia on kertynyt yli 100 miljoonaa. Nämä luvut kertovat laajasta yleisöstä, mutta oma valinta kannattaa tehdä sen mukaan, haluaako juuri kuvien tulkintaan perustuvaa kevyttä pulmailua. Sovelluksen sisäisen ostoksen hinta on 2,49 €, jos maksu laskutetaan Playn kautta.

Julkaisun jälkeinen versio ja käytännön odotukset

Pelistä käytössä oleva versio on 1.3.39, ja se julkaistiin 23.12.2020. Mainitsen nämä siksi, että ne auttavat tunnistamaan, mistä pelistä ja versiosta puhun, eivät siksi, että versionumero itsessään kertoisi pulmien laadusta. Minulle tärkeämpää on se, että perusidea on helppo ymmärtää ja tehtävät voi ottaa vastaan omaan tahtiin.

Kun mietin, kannattaako peli asentaa, kysyn itseltäni kolme asiaa: pidänkö kuvallisista vihjeistä, riittääkö minulle lyhyt tehtävä kerrallaan ja jaksanko hyväksyä sen, että ratkaisu voi olla humoristinen eikä täysin muodollinen. Jos vastaus on kyllä, peli on luonteva kokeilu. Jos taas haluan rakentaa pitkäjänteisesti taitoa, seurata tarinaa tai saada tiukan pistekilpailun, valitsen mieluummin toisen lajityypin.

Pieni taukopeli, ei koko illan pulmaprojekti

Kun pelasin DOP 2: Delete One Part, huomasin nopeasti, kuinka nopeasti aika kuluu. Peli on täydellinen tapa rentoutua ja samalla haastaa aivoja. Se on sopivan kevyttä viihdettä, mutta tarjoaa silti riittävästi haastetta pitääkseen mielenkiinnon yllä.

Oma suositukseni on ajatella sitä nimenomaan taukopelinä. Sen yksittäiset kuvat tekevät aloittamisesta vaivatonta, mutta kaikkein nautittavinta pelaaminen on silloin, kun en odota jatkuvaa uutta järjestelmää tai suurta pitkän aikavälin tavoitetta. Jos jokin pulma ei aukea heti, voin jättää sen hetkeksi mielestäni sen sijaan, että jäisin väkisin tavoittelemaan seuraavaa onnistumista.

Jos etsit peliä, joka on sekä hauska että haastava, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä. Se ei ehkä ole se peli, jota pelaat tuntikausia putkeen, mutta se on täydellinen ajanviete, kun tarvitset pienen tauon arjesta.

Lataa se, kokeile ja kerro minulle, mitä mieltä olet! Olen varma, että sinäkin tulet nauttimaan pienistä mysteereistä, joita DOP 2: Delete One Part tarjoaa.